Hannu Anttilan vappupuhe

Arvatkaapa, mikä yhdistää isäni isän ja äitini äidin ? …. No, mikäs päivä se tänään on ? ! …..Aivan oikein, vappu !  Isäni isä oli syntynyt vuonna 1886 ja äitini äiti vuonna 1898. Molemmat mainitut vuodet ovat merkkivuosia vapun historiassa. Vuonna 1886 työläiset marssivat Yhdysvalloissa vappuna 8-tuntisen työpäivän puolesta. Suomessa ensimmäisen työväen vapun keskeisenä teemana vuonna 1898 oli raittiusaate.

Sortovuosien aikana viime vuosisadan alussa mukaan tuli sosialismin  aate. Kansamme jakaantui valkoisiin ja punaisiin. Tänään voimme iloita siitä, että kansalaissodan jättämät syvät haavat ovat parantuneet.

Kansamme taloudellinen hyvinvointi kasvoi veljessodan jälkeisten vuosien kuluessa toiseen maailmansotaan saakka. Sodan jälkeen kansojen johtajat olivat yksimielisiä siitä, että uutta sotaa ei enää saa tulla. Sitä turvaamaan perustettiin Yhdistyneet kansakunnat, YK. Länsi-Euroopan maat perustivat lisäksi talousyhteisön.  Sen perusajatuksena oli sitoa jäsenmaiden kansantaloudet yhteen niin lujasti, että sotiminen ei olisi enää minkään maan etujen mukaista. Sodathan ovat usein alkaneet sen vuoksi, että jokin maa on halunnut suurempaa taloudellista ja poliittista valta-asemaa.

Euroopan talousyhteisö on ajan myötä päämäärältään laajentunut niin, että tavoitteena on jäsenmaiden kaikinpuolinen yhdentyminen ja lainsäädännön yhdenmukaistaminen kokonaisuudessaan. Niinpä myös Suomen uudet säädökset alkavat perustua EU-lainsäädäntöön.

Euroopan yhdentymisen myötä kansallisvaltioiden asema ja tehtävät ovat muuttumassa. Aiemmin Suomen valtio piti velvollisuutenaan turvata peruspalvelujen saaminen maamme syrjäisimmissäkin kolkissa, vaikka siitä aiheutui taloudellista menetystä. Valtio loi myös työpaikkoja. Se tasasi taloudellista hyvinvointia maamme eri osissa. Tämä sosiaalinen näkökulma on nykypäivän valtiovallalta hukassa. Se ei enää kanna huolta koko alueensa tasapainoisesta kehittämisestä eikä pyri turvaamaan jokaisen kansalaisensa oikeutta työhön, kuten Suomen perustuslaissa edellytetään. Valtiovalta on luopumassa yritystensä omistajaohjauksesta. Tämä ilmenee ehkä kouraisevimmin Kemijärven menestyvän sellutehtaan alasajossa. Tehtaan lopettaminen perustuu rahan valtaan, jota voisi kutsua myös kvartaalikratiaksi. Se ei tunne vastuuta tavallisen ihmisen hyvinvoinnista. Hyvinvoinnin turvaaminen on yhteiskunnan tehtävä. Kemijärveläisten pelastajaksi näyttää tulevan Kela, jonka palveluksessa olen saanut olla lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. Viimeisimpien tietojen mukaan Kela perustaa 1.9.2008 alkaen Kemijärvelle yhteyskeskuksen, joka tuo sinne 60-80 työpaikkaa. Tässä yhteydessä haluan lausua erityisen kiitoksen pääjohtaja Jorma Huuhtaselle, joka on asian päättänyt.  Kela on näin elämässä mukana ja muutoksissa tukena, kuten eräs prosyyrimme julistaa.

Raha on noussut nykyaikana yliarvoiseksi asiaksi ja syrjäyttänyt sosiaalisuuden. Valtio on alentanut jatkuvasti tuloverotusta. Se on hyödyllistä, mutta vain niille, joilla on tuloja. Toisaalta maassamme on paljon pientä eläkettä saavia seniorikansalaisia, jotka kaipaisivat enemmän huolenpitoa ja palveluja. Niiden kehittäminen on käynyt vaikeaksi varojen vähetessä.

Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että suomalaiset haluavat mieluummin parempia palveluja kuin alennettuja veroja. Kohenevista palveluista hyötyvät nekin, joilla ei ole rahaa. Pidän kohtuullisena, että valtiovalta ottaa vastuun myös vajaakykyisten avustajapalvelujen parantamisesta. Se on ainoa keino turvata heidän tasavertainen selviytymisensä ja sosiaalinen osallistumisensa yhteiskunnassa. Vankeuslain mukaan vangille on annettava mahdollisuus ulkoilla vähintään tunti päivässä. Ei ole kohtuutonta vaatia lakisääteistä avustajapalvelua niille, jotka eivät omatoimisesti kykene liikkumaan kotinsa ulkopuolella.

Olen huolestunut pääministeri Vanhasen mielipiteestä, jonka mukaan syrjäytyneistä puhuttaisiin liikaa. Länsimaisen kulttuurimme peruskirjassa Raamatussa kehotetaan hankkimaan oikeutta syrjityille. Se on Ison Kirjan mukaan myös kestävän vallan vakuus. Yhteiskuntahan on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Sen vahvistuessa myös koko yhteiskunnan elinvoima kasvaa. Ilman vähäosaisten huomioon ottamista maassamme vallitsee hyvinvoivan enemmistön diktatuuri, kuten kansanedustaja Claes Andersson on sattuvasti sanonut.

Vappu muistuttaa meitä yhteisen hengen ja mielen voimasta. Se opettaa meille, että olemme vastuussa toisistamme. Jokainen on joskus avun tarpeessa. Toisia auttaessamme koemme lähimmäisyyden siunauksen. Raha ei ravitse. Lähimmäisemme tarvitsee palvelun toteuttamiseksi käsiämme ja jalkojamme, meitä itseämme. Suurikaan raha ei korvaa vierellä kulkemista. Antamamme apu synnyttää sydänten yhteyttä. Saamme niittää sitä, mitä olemme kylväneet.

Hyvää kesää teille kaikille ! Lämpimissä ihmissuhteissa aurinko paistaa sateisenakin päivänä.

Muuten, olen sitä mieltä, että alkoholin käytön haitat voidaan poistaa, kun sen kulutus saadaan laskemaan siman kulutuksen tasolle. Sillä tasolla tilastoitu alkoholin käyttö oli Suomen ensimmäisenä työväen vappuna vuonna 1898.  Raitista vappujuhlan jatkoa !