4.3.2010 Palm:Kaikissa kunnissa asuu lapsia ja nuoria Lue lisää »21.2.2010 Keskustelutilaisuus nosti monta aihetta esille Lue lisää »21.2.2010 Räsänen: Virkojen puolueläänityksistä päästävä eroon Lue lisää »
Lasten ja nuorten hyvinvointi kunnallispolitiikan keskiöön
Lasten ja nuorten pahoinvointi on viime aikoina saanut aikaiseksi valtavan mediatulvan, jolta tuskin kukaan on voinut välttyä. Lasten ja nuorten ääni ei ole kuulunut riittävästi yhteiskunnalliseen päätöksentekoon asti, jossa kokemukseni perusteella arvostetaan korostetusti kovia arvoja. Meillä Kuopiossakin on sosiaali- ja terveystoimessa tehty säästöjä säästöjen perään. Valitettavasti vain harvat päätöstentekijät tuntuvat ajattelevan, kuinka vahingollista tällainen ajattelu- ja toimintatapa loppupeleissä tulee olemaan.
Lapsi tarvitsee hyvät edellytykset kasvuun, jotta hänestä voisi kasvaa täysipainoinen, elämässään hyvin selviävä aikuinen. Vanhempia on tuettava tässä vaativassa kasvatustyössä kaikin mahdollisin keinoin, sillä terveistä lapsista kasvaa usein myös terveitä aikuisia. Tärkeitä ovat toki myös hoitopaikat, neuvolat sekä muut ennaltaehkäisevät sosiaali- ja terveyspalvelut. Yksi tällainen lapsiperheiden tukimuoto, joka Kuopiossakin olisi syytä ottaa käyttöön, on kotihoidon tuen kuntalisä.
Kotihoidon tuen kuntalisä mahdollistaisi nykyistä useampien vanhempien jäämisen kotiin lastensa kanssa vanhempainloman jälkeen. Lasten kotona hoitamista on peräänkuuluttanut mm. tunnettu lastenpsykiatri Jari Sinkkonen Kauhajoen kauhutragedian jälkeen. Lasten kotihoito mahdollistaa turvallisen, kiireettömän ja säännöllisen elämänrytmin ylläpitämisen, mikä on yksi tärkeimmistä perustoista lapsen tasapainoiselle, yksilölliselle kehittymiselle. Toinen hyödyllinen apu lapsiperheille olisi riittävä perhetyöntekijöiden tuki, jos tarve siihen on.
Luonnollisesti lasten tarpeet huomioon ottavalle kasvulle ovat tärkeitä kodin ja terveydenhuollon lisäksi myös päivähoito- ja kouluympäristöt. Näissä onkin huomioitava erityisesti ryhmäkoot, joiden pitäisi olla nykyistä pienempiä Kuopion kouluissa. Tällöin riittävän pienissä ryhmissä pystytään entistä paremmin havaitsemaan ja ottamaan huomioon lasten erityisyys, lahjakkuus, mahdolliset ongelmat tai erityistarpeet. Liian suurissa ryhmissä lapsen yksilöllinen kohtaaminen on mahdotonta. Ryhmäkokoa määritettäessä on luonnollisesti otettava huomioon erityistä huomiota vaativien lasten lukumäärä. Pelkästään suurien ryhmien melutaso voi aiheuttaa sen, ettei kaikkien lasten oppiminen voi olla täysipainoista.
Unohtaa ei sovi myöskään ohjattua harrastustoimintaa, joka mahdollistaa itsensä toteuttamisen ja kiinnostuksen kohteiden löytämisen sekä sosiaalisen verkoston kehittymisen myös koti- ja kouluelämän ulkopuolisena aikana. Panostaminen varhaisessa vaiheessa lasten kasvatukseen, koulutukseen ja harrastustoimintaan on parasta tukea elämänpolulla eteenpäin suuntaaville lapsille. Panostus on samalla myös ennaltaehkäisevää toimintaa syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Myös yhteiskunnalle tämä tulee edullisemmaksi, sillä näin voidaan huomattavasti vähentää nuoruus- ja aikuisikään ehtineiden vaikeuksista aiheutuvia kuluja ja ongelmia. Toisaalta, panostus mahdollistaa myös entistä tehokkaammin lahjakkuuksien huomioonottamisen. Näihin asioihin on syytä myös Kuopion kaupungin panostaa selvästi nykyistä tehokkaammin! Haluammehan pitää Kuopion hyvinvoinnista entistä parempaa huolta?
Piia Huttunen
FM (ympäristöbiologia), kolmen lapsen kotiäiti, kuntavaaliehdokas, KD (sit.)
