Inga Angersaari: Ennakkoluulot, syrjintä ja rasismi

   Mitä ennakkoluulot ovat? Mistä ja miten ennakkoluulot syntyvät? Miten ne ilmenevät ja esiintyvät ihmisen arkipäivässä? Kohtaavatko toiset ihmiset enemmän ennakkoluuloja kuin toiset? Voiko ennakkoluuloja poistaa tai vähentää? Millaiset keinot ovat hyviä tai huonoja? Miksi toiset keinot ovat hyviä tai huonoja? Ovatko jotkut ihmiset ennakkoluuloisempia kuin toiset?

    Monenlaisia kysymyksiä, joita usein pohdin ja mietin, samalla tunnustaen, että olen vastauksien saamisessa vasta matkalla. Otsikon aihe kiinnostaa myös oman henkilökohtaisen taustani takia. Kuulun suomalaiseen romanivähemmistöön. Kohtaan ennakkoluuloja päivittäin, mutta en ole vieläkään tottunut niihin. Miksi niihin pitäisi tottua? Kuitenkin romanivanhemmat joutuvat vuosisadasta toiseen ennakoimaan tietoisesti kasvatusprosessissaan sen, että heidän lapsensa tulevat kokemaan ennakkoluuloja jossain vaiheessa elämäänsä. Se on väärin ja epäoikeudenmukaista. Hyödyllistä on huomata myös se, etteivät monetkaan romanivanhemmat ole ammatiltaan psykologeja tai terapeutteja. Toisin sanoen, millaiset resurssit heillä on tukea lapsiaan ja toimia puskureina ennakkoluuloja vastaan? Toisaalta meidän yhteiskuntamme ei ole hyödyntänyt sitä noin 500 vuoden kokemusperäistä tietoa ja taitoa, jota esimerkiksi romaneilla on Suomessa ennakkoluulojen kokemusperäisenä asiantuntijoina, kun uusia maahanmuuttajaryhmiä tulee Suomeen.

    Esimerkiksi, jos menen minulle outoon paikkaan, jossa minua ei tunneta, tulen aina kohdatuksi ensisijaisesti romanina. Tällöin kohtaan myös kaikki ne ennakkoluulot, joita muilla ihmisillä on romaneista. Vaikka elämässäni ennakkoluulot ovat osa arkea, on usein raskasta ottaa vastaa niitä. Kaipaan kokemusta siitä, että voisin tulla kohdatuksi ihmisenä tai omana persoonallisena yksilönä. Onneksi minulla on hyviä ystäviä Kuopiossa, joiden parissa saan olla oma persoonani.

    Yksilön kuuluminen ryhmään eli ryhmän jäsenyys ja ryhmien väliset suhteet ovat yhteydessä ennakkoluuloihin. Ryhmillä on tietyt rakenteelliset valtasuhteet, kuten taloudelliset, historialliset ja poliittiset suhteet. Ryhmien välisissä suhteissa ihmiset kohtelevat toisiaan usein ryhmänsä jäseninä, eikä niinkään yksilöinä. Ryhmien välille voi syntyä ongelmia ja jännitystä, jos ne kilpailevat keskenään niukoista resursseista, esimerkiksi työpaikoista. Ihmiset luovat negatiivisia mielikuvia kilpailijoista. Toisaalta oman ryhmän arvon kohottaminen nostaa sen jäsenten arvoa. Toisin sanoen se vahvistaa myös yksilön minää.

    Ennakkoluulot ovat sosiaalipsykologinen ilmiö. Meillä on psykologinen tarve hankkia myönteinen minäkäsitys ja tarve kuulua ryhmiin. Oman ryhmän vertaileminen ja arvioiminen muita ryhmiä paremmaksi luo sosiaalisen perustan ennakkoluuloille. Ennakkoluulot ovat siis suhtautumistapoja toisiin ihmisiin, mutta myös ryhmät ohjaavat ja luovat niitä.

    Ennakkoluuloja pidettiin ennen synnynnäisenä ominaisuutena, kun yksilö kohtasi hänelle vieraita ja outoja muukalaisia. Tästä näkemyksestä luovuttiin myöhemmin. Toisen käsityksen mukaan ennakkoluulot omaksutaan oppimisen tuloksena. Oppiminen tapahtuu varhain, lapsena omassa kodissa. Lapsi voi mallioppia vanhemmiltaan rasistista käytöstä. Ennakkoluuloiset asenteet voivat välittyä myös väline- ja vahvistamisoppimisen tuloksena, jos vanhempi kehuu ja rohkaisee lasta, joka käyttäytyy rasistisilla tavoilla.

    Monet sosiaalipsykologit ovat pyrkineet selittämään ja tutkimaan ennakkoluuloja erilaisten kokeiden ja teorioiden avulla. Ennakkoluulojen olemassaolo on selitetty esimerkiksi frustraatio-aggressio-teorian avulla. Tällöin yritetään löytää syntipukki turhautuneen vihamielisyyden kohteelle, kun todellisen turhautuman aiheuttajan kimppuun ei voi jostain syystä hyökätä.

    Ennakkoluulojen yhteydessä puhutaan usein syrjinnästä. Syrjintä viittaa enemmän toimintaan. Monet demokraattiset yhteiskunnat suhtautuvat ennakkoluuloihin ja syrjintään kielteisesti. Esimerkiksi Suomen perustuslaissa on syrjinnän kielto. Ketään ei saa asettaa huonompaan asemaan esimerkiksi iän, rodun, uskonnon, alkuperän, terveyden ja vammaisuuden perusteella. Suomessa vaikuttaa myös yhdenvertaisuuslaki, jonka tehtävänä on edistää ja turvata yhdenvertaisuuden toteutumista. Lisäksi Suomi on allekirjoittanut ja hyväksynyt monia kansainvälisiä lakeja ja julistuksia, kuten ihmisoikeuksien julistus ja lasten oikeuksien sopimus. Hyvät lait vähentävät syrjinnän ja ennakkoluulojen esiintymistä, mutta eivät yksinään poista niitä.

    Monet maat, Suomi mukaan lukien, ovat huomanneet, että kielteinen suhtautuminen ennakkoluuloihin, sekä niiden vähentäminen eivät ole vain epäitsekästä hyvän tekemistä, vaan viisasta, tulevaisuuteen suuntaavaa politiikkaa. Ennakkoluulot luovat vastakkainasettelua: sortajat - uhrit. Enemmin tai myöhemmin oikeutta vaille jääneet uhrit voivat alkaa turvata etujaan rikkomalla yhteiskuntarauhaa.  Suomessa tehtiin aikoinaan ohjelma, jonka ideana oli ”Seis Suomessa syrjinnälle ja rasismille”. Sen vaikutus ulottui valtion hallinnosta, kuntatasolle, yhdistyksiin ja yksilöihin saakka.

    Rasismi on ajatusmalli, joka viitataan rodun ja etnisen alkuperän perusteella harjoitettuun syrjintään. Se on ideologia, joka saattaa ilmetä esimerkiksi tieteessä, ihmisten ja ryhmien kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa, mediassa sekä yhteiskunnan rakenteissa. Rasismi piilee käyttämissämme sanoissa ja tavassa puhua.  Suvaitsematon ja rasisti sanoilla on kielteinen vaikutus kuulijoihin. Rasismi liittyy myös orjuuteen ja orjuus taas liittyy talouteen. Jo varhaiset kreikkalaiset pitivät muun maalaisia alempiarvoisina. Kreikkalaisten ajattelu ei kuitenkaan liittynyt ihonvärin erilaisuuteen.

    Varsinkin mediassa näkee ja kuulee päivittäin yleistyksiä, joita ihmiset eivät kyseenalaista. Esimerkiksi väitetään, että romanit ovat varkaita, mutta ovatko kaikki romanit varkaita? Eivät ole. Ovatko kaikki arabit terroristeja? Eivät varmasti ole. Ovatko kaikki savolaiset kieroja? Eivät ole. Onko jokainen laihialainen nuuka? Ei todellakaan ole. Ovatko kaikki suomalaiset rehellisiä? Eivät ole. Onko jokainen nainen huono kuski? Ei ole. Yksikään ikäihminen ei opi uusia taitoja? Varmasti oppii. Medialla on valtaa ja vastuuta. Sen luomat negatiiviset mielikuvat voivat olla itseään toteuttavia ennustuksia.

    Ennakkoluulojen vähentämiseen ei ole yhtä, kaikenkattavaa ratkaisua. Itse olen huomannut, ettei älyllisellä keskustelulla, tai ”oikean” tiedon tarjoamisella, ole niin suurta vaikutusta, kuin ennen kuvittelin. Tietoa voidaan käyttää hyvään tai pahaan. Sen avulla voidaan oikeuttaa uutta sortoa, ennakkoluuloisuutta ja syrjintää. Ennakkoluuloinen ihminen pyrkii ylläpitämään ennakkoluulojaan ja valikoi tiedon kasasta omaa ennakkoluuloista näkemystään pönkittävän tiedon. Ennakkoluulot istuvat ihmisissä sitkeästi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ennakkoluuloja voisi purkaa. Oman itsensä tunteminen ja omien ennakkoluulojen tietoinen tunnistaminen, sekä tunnustaminen on eräs väylä niiden purkamiseen. Ensin on hyvä oppia huomioimaan ja arvostamaan omia erilaisia piirteitään. Voi myös aktiivisesti etsiä sosiaalisia suhteita erilaisiin ihmisiin. Hienoa on myös tiedostaa se, mikä rikastuttava arvo liittyy erilaisiin kulttuureihin ja mitä konkreetista hyötyä niistä meille on. Jos yksi kulttuuri on yksi tapa nähdä, on kaksi kulttuuria jo kaksi tapaa nähdä.

Vanha sanonta: ”kaksi päätä on viisaampi kuin yksi,” pitää siis paikkaansa. Sen tähden esimerkiksi monet yliopistot ja ammattikorkeakoulut Suomessa suosivat monikulttuurisia tutkimusryhmiä. Meillä on monia ongelmia, joista emme selviä yksin. Tällainen on esimerkiksi ilmaston muutos.

     Yhteiskunnan kaikilla tasoilla tulee olla järjestelmällistä ja suunniteltua toimintaa, jonka avulla aktiivisesti vähennetään, poistetaan ja ehkäistään ennakkoluuloja. Raamatun opetus on tärkeä ohjenuora jokaiselle kristitylle, joka tahtoo ehkäistä ennakkoluuloja, syrjintää ja rasismia: ”Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi.” Meitä kristittyjä neuvotaan myös Jumalan Sanassa harrastamaan sen paikkakunnan parasta, jossa asumme, sekä huolehtimaan keskuudessamme asuvista muukalaisista.

   Ihmisarvo ei ole väline, tai markkina-arvo. Jokainen meistä ihmisistä on ainutkertaisen arvokas ja yhtä rakas Jumalalle. Ihmisillä on itseisarvo.

Lähteet:

Johdatus sosiaalipsykologiaan: Klaus Helkama, Rauni Myllyniemi, Karmela Liebkind. Edita Prima Oy, Helsinki 2004.

Angersaaren muistiinpanot sosiaalipsykologian luennoilta 2008.

Suomen perustuslaki. N:o 731/1999

http://www.kd.fi/KD/www/fi/tavoitteet/ihmisoikeudet_etiikk