Rakenteellinen muutos

Torstai 25.2.2010 - Juha Miettinen

Kuten olette ystävät huomanneet, koko yhteiskuntamme on murroksen edessä. Suuri osa ihmisistä luottaa velkaelvytyksellä hankittuun rahaan. Toisaalta hallituksen keynesiläinen talousoppi pitää sisämarkkinoita yllä, mutta laskun aika tulee. Hallitusta on moitittu kriisitiedottamisen olemattomuudesta tai jopa puutteesta. Tässä voi osa ihmisistä katsoa peiliin.

Kyse on valitusta tiedotuspolitiikasta, nimittäin jos kriisitietoisuutta olisi lisätty jo vuoden 2008 lopussa se olisi vaikuttanut markkinoihin ja sitä kautta työllisyys olisi todennäköisesti vielä huonommassa tilanteessa. Ne jotka ovat seuranneet globaalin talouspolitiikan ja luottamusindeksien kehitystä tiesivät ja pystyivät laskemaan tämän kehityksen jo syksyllä 2008. Itse valmistauduin aika lähelle tällaiseen kehitykseen ja tämä ei tullut yllätyksenä enää valtiollekaan viime kesänä. Valtiovarainministeriön ennusteet ovat pysyneet melko tarkasti laskettujen rajojen sisällä. Itä-Suomen osalta tarvitaan edelleen suuria elvytystoimia. Rakenteellinen muutos on ollut raskas Pohjois-Savon osalta ja tulee olemaan edelleenkin. Maaseutu hiljenee ja väki keskittyy keskuksiin, voitte samalla laskea, kuinka paljon on ihmisiä muuttanut Etelä-Suomeen. Vaikutukset ovat koskettaneet vähintään satoja tuhansia ihmisiä, kuinka sen sitten haluaakin laskea.

Kuopio on muuttunut paljon yritysystävällisemmäksi, mutta 90-luvulla saimme huomata kuinka muut menivät edelle. Nyt tämän taloudellisen notkahduksen aikana olemme taas sitten hieman olleet tasapainoisemmassa asemassa kun teollisuustuotantomme ei ole nojannut niin voimakkaasti ulkomaanvientiin. Vielä on kirittävää ja en usko että Kuopio itsessään pystyy vetämään koko seutukunnan ylös. Tätä ajatusta tukee ainakin muuttoliikkeen ohella väestön ikääntyminen.

Kaikkia työpaikkoja ei voida viedä sinne missä ihmiset ovat ja toisaalta kyllä sisäinen muuttoliike on osoittanut sen miten yhteiskunta muuttuu kokonaistuotannon perässä. Pelkällä palvelualojen työllistävyydelläkin on rajansa.

Mitä tästä pitäisi sitten ajatella. Olemme elintason madaltamisen edessä, ainakin jos valtiovarainministeriön ennusteet pitävät paikkansa. Toisaalta nyt näemme porvarihallituksen linjausten vaikutuksen. Ei ole uutta että köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat, mutta uutta on se että tälläkin hetkellä talouden hiljaisissa nurkissa tehdään investointipäätöksiä, joiden rahoitus on osin riskillä, mutta kuitenkin niin että se ei ole velkarahaa. Tahti kiihtyy ja ne joiden täytyy luopua omaisuudestaan häviävät kilpailussa. Tulossa on kovan rahan ostajan markkinat.