Perhearvoja ja yhteiskunnan mahdollisuuksia

Torstai 29.4.2010 klo 12:25 - Juha Miettinen

Parin viime kuukauden aikana maakunnan ja Kuopion strategioita on pohdittu useammassakin tapahtumassa. Viimeksi KD:n Pohjois-Savon piiri antoi oman lausuntonsa maakunnan kehittämiseksi. Olen ollut kuuntelemassa ulkopuolisia asiantuntijoita ja Varkaus-Kuopio-Iisalmi ”kasvukäytävän” kunnallisia virkamiehiä. Siinä ohella ovat yhteydet myös maantieteellisesti poikittaisessa suunnassa näyttäytyneet uudessa valossa. Kaikessa tässä on haettu niitä paljon kaivattuja vetovoimatekijöitä, joilla saisimme ihmiset ja yritykset pysyvästi antamaan panoksensa tälle alueelle. Emme ole yksin tässä, mutta jos jäämme siihen ettei meitä huomoida elinvoimaisena maakuntana, niin muut kasvukeskukset ottavat mielellään aktiivisimmat ja muuttohalukkaat asukkaamme. Kasvu on siis noussut keskeiseksi teemaksi, kuten arvata saattaa. Yhteiskunnan kannalta keskeisenä kysymyksenä ihmetystä on minussa herättänyt ajatus mitä hyvinvointi meille tarkoittaa. Tietysti se on yksilötasolla eri asioita vaihtelevissa elämäntilanteissa. Kuitenkin työn arvostaminen ja yhteiskuntavastuu eivät ole ansainneet kovin suurta luottamusta kansalaisissa kun valtionohjaus on linjattu olemattomaksi ja EU:n varjolla tuntuu voitavan päättää kansallisistakin asioita.

Perhearvot, kevään alun pääteema ja KD nuorten piirin aktivointi asettavat pohtimaan ajankohtaista nuorisotyöttömyyttä ja nuorten mahdollisuuksia liittyä ympäröivään yhteiskuntaan. Tämä ei ole itsestäänselvyys, varsinkin kun tavoitteena on yhteiskuntavaikuttaminen ja yhteiskunnan vakaus. Lasken hyvinvointiin oleellisena osana kansalaisten pystyvän luottamaan lähiympäristönsä ennustettavuuteen. Jos tätä heikennetään eri tasoilla, niin kuka uskaltaa perustaa perheen tai vaikka ryhtyä yrittämään perheensä eteen oman tallin perällä. Kasvua toki tarvitsemme, koska talousjärjestelmämme perustuu siihen. Jos järjestelmällisesti ulosmittaamme samalla saavutetut edut, koko idea hyvinvoinnista murenee. Tässä on selkeä tilaus KD:n arvoille; meillä on tarjota paljon muuta kuin sanonta ”vain muutos on pysyvää”.

Koulutus ja työllistyminen sen jälkeen ovat vaikuttavimmat tekijät ihmisten asettuessa paikalleen, nämä teemat näkyvät myös Kuopion tavoitteissa korkealla. Jos pystymme vielä tarjoamaan peruspalvelut, varsinkin lapsiperheille ja asumisen kustannukset pidettyä kohtuullisina niin siinä on aika paljon otetta tulevaisuudesta. Omat mielipiteeni asuntokaavoituksesta antaneena ja hieman uteliaana myös asuntomessuja odotellen.

Kuopiossa valmistaudutaan tiukalla tahdilla ensi vuoden alkuun, jotta asiakaslähtöiset palvelut olisivat silloin meidän kaikkien käytössä. Uudistamisprosessissa on ollut tarve katsoa niin luottamushenkilöiden kuin kaupungin virkamiesten tehtäviä uudessa valossa. Jos saamme toimivan kokonaisuuden, silloin tämäkin työ on kannattanut. Tällaisen kokonaisuuden mittarointia ei pidä väheksyä. Kun idea lähtee yksilön kannalta mahdollisimman toimivasta organisaatiorakenteesta, niin luonnollisesti he saamansa palvelun parhaiten havainnoivat. Kaupunki saattaa jossain vaiheessa lähestyä sinuakin kyselyn muodossa.

Pian torikin on käytössä, vaikka sitten auki kaivetaankin. Nähdään tapahtumissa ja kaupungilla.

Rakenteellinen muutos

Torstai 25.2.2010 - Juha Miettinen

Kuten olette ystävät huomanneet, koko yhteiskuntamme on murroksen edessä. Suuri osa ihmisistä luottaa velkaelvytyksellä hankittuun rahaan. Toisaalta hallituksen keynesiläinen talousoppi pitää sisämarkkinoita yllä, mutta laskun aika tulee. Hallitusta on moitittu kriisitiedottamisen olemattomuudesta tai jopa puutteesta. Tässä voi osa ihmisistä katsoa peiliin.

Kyse on valitusta tiedotuspolitiikasta, nimittäin jos kriisitietoisuutta olisi lisätty jo vuoden 2008 lopussa se olisi vaikuttanut markkinoihin ja sitä kautta työllisyys olisi todennäköisesti vielä huonommassa tilanteessa. Ne jotka ovat seuranneet globaalin talouspolitiikan ja luottamusindeksien kehitystä tiesivät ja pystyivät laskemaan tämän kehityksen jo syksyllä 2008. Itse valmistauduin aika lähelle tällaiseen kehitykseen ja tämä ei tullut yllätyksenä enää valtiollekaan viime kesänä. Valtiovarainministeriön ennusteet ovat pysyneet melko tarkasti laskettujen rajojen sisällä. Itä-Suomen osalta tarvitaan edelleen suuria elvytystoimia. Rakenteellinen muutos on ollut raskas Pohjois-Savon osalta ja tulee olemaan edelleenkin. Maaseutu hiljenee ja väki keskittyy keskuksiin, voitte samalla laskea, kuinka paljon on ihmisiä muuttanut Etelä-Suomeen. Vaikutukset ovat koskettaneet vähintään satoja tuhansia ihmisiä, kuinka sen sitten haluaakin laskea.

Kuopio on muuttunut paljon yritysystävällisemmäksi, mutta 90-luvulla saimme huomata kuinka muut menivät edelle. Nyt tämän taloudellisen notkahduksen aikana olemme taas sitten hieman olleet tasapainoisemmassa asemassa kun teollisuustuotantomme ei ole nojannut niin voimakkaasti ulkomaanvientiin. Vielä on kirittävää ja en usko että Kuopio itsessään pystyy vetämään koko seutukunnan ylös. Tätä ajatusta tukee ainakin muuttoliikkeen ohella väestön ikääntyminen.

Kaikkia työpaikkoja ei voida viedä sinne missä ihmiset ovat ja toisaalta kyllä sisäinen muuttoliike on osoittanut sen miten yhteiskunta muuttuu kokonaistuotannon perässä. Pelkällä palvelualojen työllistävyydelläkin on rajansa.

Mitä tästä pitäisi sitten ajatella. Olemme elintason madaltamisen edessä, ainakin jos valtiovarainministeriön ennusteet pitävät paikkansa. Toisaalta nyt näemme porvarihallituksen linjausten vaikutuksen. Ei ole uutta että köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat, mutta uutta on se että tälläkin hetkellä talouden hiljaisissa nurkissa tehdään investointipäätöksiä, joiden rahoitus on osin riskillä, mutta kuitenkin niin että se ei ole velkarahaa. Tahti kiihtyy ja ne joiden täytyy luopua omaisuudestaan häviävät kilpailussa. Tulossa on kovan rahan ostajan markkinat.

Lue lisää »