Räsänen: Ryhmäpuhe eläkepäätöstä koskevassa välikysymyskeskustelussa

"Kun onnettomuus uhkaa, viisas väistää, tyhmä kulkee kohti ja saa kolhut." Pääministeri Vanhanen valitsi Salomon sananlaskun paremman vaihtoehdon eläkekiistassa. Välikysymyksessä kysyttiin yksinkertaisesti: Aikooko hallitus perua päätöksensä eläkeikärajan nostamisesta. Tänään pääministeri on vastannut kysymykseen myönteisesti, mihin kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on tyytyväinen. Olisi tosin pääministeriltä ollut reilua sanoa tämä selkeästi myös eduskunnan edessä.

Elämme vakavan taloudellisen taantuman aikaa – nyt ei ole varaa turhiin vastakkainasetteluihin. Neuvotteluyhteyden löytyminen hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kesken oli myönteinen uutinen. Toivon, että myös oppositio otettaisiin mukaan keskusteluun julkisen talouden kestävyydestä ja työurien pidentämisestä. Samalla tämä välikysymyskeskustelu voi muuttua evästyskeskusteluksi sen suhteen, miten saamme väestön työskentelemään tuottavammin ja kartuttamaan verotuloja, jotta ikärakenteen muutoksen ja kasvavan velkataakan kanssa pärjätään? Suomalainen yhteiskunta on rakennettu ahkeruudella ja myös tulevaisuuden haasteista selvitään työllä ja yrittämisellä.

Eläkepolitiikassa on tärkeää hakea laajaa kansallista konsensusta sen vuoksi, että tehdyt ratkaisut ulottuvat yli vaalikausien. Eläkepolitiikka ei saisi olla poukkoilevaa, vaan tulevien eläkeläisten pitää tietää hyvissä ajoin eläkkeiden määräytymisen perusteet. Ei ole mielekästä tehdä nyt sellaista linjausta, jonka seuraava hallitus kenties kumoaisi. Kauas tulevaisuuteen ulottuvissa valinnoissa on siksi viisasta sitoa koko parlamentaarinen puoluekenttä mukaan valmistelutyöhön.

Työurien pidentäminen on varmasti jokaisen tässä salissa istuvan mielestä kannatettava tavoite. Työvuosia on saatava lisää sekä uran alku- että loppupäähän. Kristillisdemokraatit ovat valmiit harkitsemaan kaikkia vaihtoehtoja työurien pidentämiseksi, kunhan toimenpiteet muodostavat inhimillisen, tehokkaan ja käytännössä toimivan kokonaisuuden. Vanhuuseläkkeen ikärajan tekninen nostaminen ei kuitenkaan juuri auta, jos reaalista eläköitymisikää ei saada nostettua. Ennenaikaisen eläköitymisen syynä on useimmiten terveyden pettäminen tai työttömyys. Yli puolet eläkkeellä olevista 60-vuotiaista on työkyvyttömyyseläkkeellä.

Kari Puron komitean usean vuoden työn tuloksena työeläkejärjestelmä uudistettiin vuoden 2005 alusta. Sen jälkeen eläköitymisikä on noussut, tosin hitaasti. Uudistus on saanut myönteistä huomiota maailmalla. Siihen sisältyy 63-68 ikävuosien työssä jatkamisesta "palkkiona" superkarttuma, jota voitaisiin vielä tehostaa ja näin saada työkykyiset ihmiset jatkamaan työssä nykyistä pidempään.

Yli 50-vuotiaiden työntekijöiden keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä on tällä hetkellä yli 61 vuotta, mikä jää selvästi alle nykyisen joustavan 63-68 vuoden eläkeiän. Mielestäni kuitenkin suurempi huolenaihe on se, että kaikki työikäiset huomioiden keskimääräinen eläkkeelle siirtymisikä on vain 59,4. Pääministeri nosti politiikkariihessä esiin tärkeän ongelman, mutta ei osunut sen ytimeen. Työllisyysasteen nostamisen pahin este ei ole ikääntyneiden työtekijöiden heikko työllisyysaste, vaan varhainen syrjäytyminen työelämästä.

Ikääntyneiden työllisyysaste on noussut Suomessa huomattavasti nopeammin kuin missään muualla Euroopassa. Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana 55–64-vuotiaiden työllisyysaste on noussut 20 prosenttiyksikköä.

Sen sijaan nuorten pysyvä syrjäytyminen työelämästä lisääntyy vuosi vuodelta. Stakes laski syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria olevan ainakin 65 000. Määrä kasvaa tuhannella joka vuosi. Vuonna 2007 2000 nuorta siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyden häiriöiden vuoksi. Vuodesta 2000 vuoteen 2007 mielenterveyden häiriöiden takia eläkkeelle jääneiden alle 30-vuotiaiden määrä enemmän kuin kaksinkertaistui. Työelämästä syrjäytynyt aiheuttaa yhteiskunnalle 60-vuotispäiväänsä mennessä yli miljoonan euron kustannukset pelkkinä menetettyinä verotuloina.

Sosiaali- ja terveysministeriössä kehitetyn uuden sosiaalimenojen laskentamallin mukaan Suomeen saataisiin heti lisää ainakin 80 000 henkilötyövuotta, jos kuolleisuus ja sairastavuus saataisiin koko väestössä sille tasolle, jolla se nyt on parhaiten toimeentulevan väestön joukossa.

Samat laskelmat lupaavat, että työllisyysaste nousisi noin 75 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä, ja työkyvyttömyyseläkeläisten määrä putoaisi 20 000:lla. Vaatimamme perusterveydenhuollon remontti toisi todellista säästöä julkiselle taloudelle.

Mielenterveys- ja päihdeongelmat syövät enenevästi suomalaisten työkykyä samaan aikaan, kun työikäisen väestön pitäisi olla yhä työkykyisempää. Lastensuojelua, lapsiperheiden kotiapua, kouluterveydenhuoltoa sekä päihde- ja mielenterveyspalveluita tulee vahvistaa, jotta mahdollisimman moni pelastettaisiin varhaiselta syrjäytymiseltä. Tältä osin politiikkariihen tuotos oli minulle pettymys. Mitä tarkoittanevat Kuntaliiton kanssa järjestettävät normitalkoot, joissa poistetaan tuottavuuden parantamista estäviä normeja? Onko tarkoitus väljentää ryhmäkokoja, pidentää hoitojonoja tai rajoittaa oikeutta palveluihin? Toivon, että normitalkoissa ei unohdettaisi tavoitetta saada työikäisen väestön voimavarat nykyistä tehokkaampaan käyttöön.

Kristillisdemokraattien mielestä jo eläkkeellä olevia tulisi kannustaa työn vastaanottamiseen. Mikäli eläkkeensaaja tekee tilapäisesti tai osa-aikaisesti työtä, tulisi palkkatuloa verottaa nykyistä kevyemmin. Veroalennus tukisi merkittävästi ikääntyvien työhalukkuutta ja edellytyksiä vastaanottaa esim. sijaistehtäviä. Nykyisin eläkkeellä olevien palkkatulon kova verotus leikkaa työtulojen ohella voimakkaasti myös motivaatiota lisätöihin.

Toivon, että tämä keskustelu johtaa siihen, että ikääntyvien työntekijöiden syrjintä saadaan kuriin. Kokeneen työvoiman erityisarvo tulee käytännössä tunnustaa. Eläkeikää hipova työntekijä kokee usein olevansa työpaikallaan rasite, jota yritetään tilaisuuden tullen työntää pois, kun hänen pikemmin tulisi nauttia työyhteisössään kunnioitetun työ- ja elämäkokemuksen siirtäjän asemasta. Ikääntyvälle työntekijälle tulee saada myös oikeus joustaviin työaikoihin ja – määriin. Vuorotyön aiheuttamat unihäiriöt lisääntyvät iän myötä, jo 40-50 vuoden iästä lähtien, minkä vuoksi esimerkiksi hoitajille ja muille vuorotyötä tekeville tulisi järjestää mahdollisuus säännölliseen päivätyöhön.

Toisaalta - ei ole synti eikä häpeä olla terve ja toimintakykyinen eläkeläinen. Ei eläkeiän tarkoitus ole myötäillä täyden työkyvyttömyyden rajoja. Eläkeläisillä on oikeus nauttia ansaitusta vapaudestaan ja lisäksi mahdollisuus rikastuttaa yhteisöämme vapaaehtoistoiminnassa vaikkapa isovanhemman vastuuseen panostaen.

Arvoisa Puhemies! Viime viikolla välikysymystä koskevassa tiedotustilaisuudessa esitin toivomuksen, että hallitus perääntyisi esityksestään, jolloin ei tarvitsisi esittää hallitukselle epäluottamusta tässä asiassa. Omalla eduskuntaurallani tämä on ensimmäinen kerta, kun hallituksen vastaus allekirjoittamaani välikysymykseen tyydyttää minua. Olin muotoillut seuraavan ponsiesityksen: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy valmistelemaan laajapohjaisesti ohjelmaa, jolla turvataan julkisen talouden kestävyys työikäisen väestön työkykyä lisäävillä sekä työurien pidentämiseen kannustavilla toimenpiteillä. ” En kuitenkaan tee tätä esitystä, sillä hallitus on jo kertonut ryhtyvänsä näihin toimenpiteisiin.

Toivon, että tämän päätöksen myötä siirryttäisiin uuteen poliittiseen kulttuuriin, jossa hallitus rohkenee vetää pois harkitsemattomat esitykset ja oppositio vastaavasti antaa tukensa, kun siihen on aihetta. Siksi ryhmämme pitää tässä rajatussa kysymyksessä mahdollisena äänestää luottamusta hallitukselle. Haluamme osaltamme edistää sovittelevaa ja neuvottelevaa ilmapiiriä.